Puhe EOKYn 60 -vuotisjuhlassa Kuusiston Maamiesseuran talossa 14.10.2023 – Pentti Häkkinen
Hyvät juhlavieraat! On ilo nähdä monta tuttua paikalla. On kuin tulisin oman perheen tapaamiseen.
Olen Pentti Häkkinen, toimin EOKYn hallituksessa noin 20 vuotta. Kuusistoon Pirkon kanssa muutimme 1980 ja Empon korkeimmalla mäelle rakensimme talon 1986.
Nyt lausun jotain, mitä Sanna Marin tai Donald Trump neuvoivat olemaan sanomatta: tähän tehtävään löytyisi parempia ja ansiokkaampia puhujia kuin minä. Monta itseäni pätevämpää löytyisi, monta täälläkin näen. En nimeä ketään, sillä joku ansiokas unohtuisi.
Juhlatoimikunta ansaitsee kiitokset hyvin tehdystä työstä.
Kiitän Kuusiston puhaltajia, Kaarinan kaupunkia ja muita ohjelmansuorittajia.
Myös kaikki tänne tulleet ansaitsevat kiitoksen – tehän tämän juhlan ja tunnelman luotte. EOKY on aina ollut kolmea asiaa: etujärjestö yhteisten asioiden ajamiseksi, kerho hauskanpitoa varten sekä palvelujärjestö. Siksi teidän saapumisenne tänne juhlaan on tuttavien ja naapurien palvelemista.
On hyvä tietää, mitä on ollut ennen meitä. Historiikista voi lukea monia asioita, kuten
- Koulu toimi Kuusistossa 1900
- 1902 saarelle tuli puhelin. Keskuksen pitkäaikainen hoitaja Lempi Salminen tiesi kaikkien asiat ja välitti eteenpäin – hyvällä tavalla.
- Siltaa alettiin rakentaa 1931, sitä ennen lossi. Höyrylaivakin poikkesi Empon Tiilitehtaan laiturissa matkallaan Piikkiöön.
- 40-LUVULLA ei talvisin Ämbodan alueella Valtasten lisäksi asunut juuri ketään. Kesäisin huviloissa sen sijaan asui paljon väkeä. Kohta sotien jälkeen Ämbodan tilaan rakennettiin karjalaiskylä.
- Pitsihuviloista jäljellä Fribergin huvila. Rantatie 2:n alta purettu Nielssonin huvila, tunnettu Julan huvilana sekä Keskon lomakoti nykyisen Väinölänrannan paikalla
- Isoja puutarhoja toki monessa muussakin talossa
- Ämbodan tilan päärakennus rakennettiin 1910, huoneita 9. Rantasten 6-lapsinen perhe osti rakennuksen 1957. Moni perhe asui siinä vuokralla oman talonsa rakennusaikana.
- Vuonna 1959 alkoi alueen kartoitus kaavoittamista varten, kaavoitettiin 140 asuntotonttia. Myöhemmin tontteja on kaavoitettu lisää, määrä noussut 180:een.
- 1959 Kuusiston koululla oli kokous, jossa tontteja jaettiin. Tontille oli saatavana halpakorkoista lainaa: korko 1 % ja maksuaikaa 31 vuotta.
Tontin oston edellytyksenä oli, että perhe täytti maankäyttölain vaatimukset. Ei saanut omistaa kiinteistöä, piti olla asunnon tarpeessa sekä sellainen, jolle yhteiskunnan tuki oli suotavaa. Monilapsiset tarvitsijat etusijalle. Huomiota kiinnitettiin rintamamiesten, invalidien ja siirtoväen tarpeisiin. Tontteja sai myydä ja muutamat vaihtoivat ennen rakentamista useaan kertaan omistajaa.
- Ämbodan järjestys- ja rakennussuunnitelmat oli vihko kaupunkimaisesta rakentamisesta, vaikeatajuista tekstiä.
- Talot piti rakentaa tonteille samaan tyyliin vinottain. Talon korkeus ja katon kaltevuus olivat tarkkaan määritellyt.
- Myös kasvimaan perustamisesta oli yksityiskohtaiset ohjeet.
- Talojen ulkoseinien materiaalin ja värin sai sen sijaan itse vapaasti valita. Olihan Pengertien ja Puutarhatien välillä kauppapuutarhankin tontti.
Alkuaikoina monet talot rakennettiin pehmeälle peltomaalle. Mieluimmin valittiin tontti, jonne oli lyhyt matka, kun tiet olivat huonot. Kun talon kokoa rajoittivat sekä määräykset että lompakko, tuli moneen kellari.
1963 perustettiin Ämbodan Omakotiyhdistys. Perustamiskokous pidettiin Gustafssoneilla Urheilutie 15:ssä 11.5.1963. Kokouksessa Eino Kuusela, Erkki Mutanen, Sigvard Slotte, Reino Ilander, Matti Malmberg, Martti Vuorinen, Ahti Koivula, Helge Gustafsson, Ella Aho, Kerttu Mattsson ja Viljo Kovamäki.
Nuo ovat vieraita nimiä – mutta vielä tänään puhutaan Malmbergin, Mattsonin tai Gustafssonin talosta.
Perustamiskirjassa lukee, että yhdistyksen tarkoituksena on toimia pienkiinteistöjen omistajain yhdyssiteenä ja valvoa heidän taloudellisia ja paikallisia etujaan sekä edistää kiinteistöjen omistusta ja hallintaa koskevia harrastuksiaan. Tarkoituksensa toteuttamiseksi järjestää yhdistys kokouksia, esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, tekee viranomaisille esityksiä ja anomuksia kunnallisiin ja valtiollisiin elimiin.
Ensimmäisinä toimintavuosinaan omakotiyhdistyksellä oli jäseniä noin 50. Jäsenmaksu oli aluksi kaksi markkaa ja liittymismaksu yhden markan. Vuoden 1968 lopussa jäseniä oli 82. Kokouksia pidettiin 60-luvulla maamiesseurantalolla, 70-luvulla uimahallilla ja myöhemmin Empon Nuorisotalolla.
Noina pioneeriaikoina oli ajettavana yhteisiä asioita ja etuja paljon. Omakotiyhdistyksen hankkeita olivat oma vesiosuuskunta, puhdistamo ja tieosuuskunta.
Empon asutusalueen rakennettujen tonttien lukumäärä ja sijainti vuonna 1968:
Puistotie 36 Puutarhatie 3 Urheilutie 30 Vanhatie 9 Mäkitie 14 Metsätie 3, Rinnetie 7 Pallotie 10, Pengertie 9
- Moni perhe rakensi jopa toisenkin talon Empoon
- Parhaimmillaan viisi kauppaa, osa nykyisen Saaristotien toisella puolella, kaksi kioskia sekä vähän myöhemmin Alhosen kaupan tilalla Lillin Grilli. Sitten oltiin vuosikausia ilman omaa kauppaa
- Kunnallistekniikka
- Rakentaminen oli rankkaa, talon perustuksia tehtiin peltomaahan tai kiviseen metsämaahan käsivoimin lapioilla.
- Monenlaista yhteistä toimintaa harrastettiin esimerkiksi urheilukilpailuja.
Yhteishenki oli vahva ja talkoilla tehtiin paljon. Ensimmäisten vuosien hallitusnimissä vilahtaa monta tuttua. Hallitukseen oli melkeinpä tunkua, eikä ainakaan väki jäänyt pois yhdistyksen syyskokouksista, koska pelkäsi tulevansa painostetuksi hallituksen jäseneksi.
Kuusisto oli haluttu asuinpaikka. Isojen maakauppojen seurauksena tuli lisää tontteja.
2000 PAIKKEILLA LOUNAIS-EMPO JA KESKI-EMPO
Lounais-Empo on erilainen kuin vanha. Ilahduttavaa, että sieltäkin tulee väkeä hallitukseen ja toimintaan. Lounais-Empon aluetta voi kiitellä talojen monimuotoisuudesta, vaihtelevan maaston hyödyntämisestä. Nykyajan materiaalit ja ratkaisut helpottaneet rakentamista verrattuna pioneereihin. – Niinpä talotkin ovat kovin erilaisia.
Ei ole painetta rakentaa kellaria, johon sauna ja autotalli jyrkkine luiskineen. Asukkailla on paljon monenlaista menemistä, siksi pihat ja puutarhatkin erilaisia kuin Perus-Empossa.
Lounais- ja Keski-Empoon rakentaneilla ei ole ollut sellaista painetta yhteistyöhön ja yhteisten asioiden ajamiseen kuin vanhan Empon pioneeriaikoina. Silloinhan piti taistella kunnallistekniikan ja palveluiden puolesta kaupunkia ja muita ulkopuolisia vastaan.
Nyt katsaus nykypäivään.
Ilahduttavin asia on, että niin moni alkuaikojen taloista pioneerien siirtyessä mantereelle taikka Kuusiston kirkkomaalle on saanut uudet omistajat – jotka arvostavat valmiitten pihojen ja vanhojen – ehkä pientenkin – talojen lämpöä ja viihtyisyyttä.
Moni uusi asukas on ’paluumuuttaja’, jolle on Empo tuttu lapsena / lapsenlapsena. Vaatii heiltä työtä, rohkeutta ja asennetta kunnostaa vanhaa – eikä se ole edes halpaakaan.
Turvallisuus syntyy siitä, että kaikki tuntevat toisensa, kaikenikäiset ja tervehtivät.
40-vuotisjuhlaan koottu historiikki on tuhti tietopaketti alkuajoista niihin aikoihin, jolloin Lounais- ja Keski-Empon rakentaminen kunnolla alkoi. Lukekaapas se uudelleen – senhän on jokainen talous saanut jäsenmaksun vastikkeena.
Luin itse ja löysin paljon, mitä en muistanutkaan. Valtavan työn tekivät toimittajat Kirsti Helin ja Katrin-Kristiina Ronkainen, myös toimikunta Merja Paasio, Lea Heinonen-Eerola ja minä. Valokuvaajana avusti Pekka Paasio.
Toimikunnalla oli hauskaa sitä tehdessämme – toivottavasti lukijakin nauttii. Häntä voi harmittaa, että kirjasinkoko on aika pieni. Ajattelimme taloudellisuutta, jottei sivumäärä kasvaisi yli kahdensadan.
Talousajattelun seurauksena EOKYn kassassa on ollut rahaa yhteisten asioiden sponsorointiin. Kirjaa ei Varsin Hyvä-organisaation sääntöjen mukaan saatu myydä, mutta sponsoreilta tuli enemmän tukea kuin heille luovutetut vapaakappaleet maksoivat.
Kaarinan kaupunki ja Varsin hyvä -organisaatio (EU!) olivat isoimmat sponsorit, mutta kärkisijoille nousi myös Turun Sanomat. Saadun tuen vastikkeena tukija sai historiikkeja. Pirkko ja minä veimme korkean 40 kirjan pinon Kauppiaskadun konttoriin Mikko Ketoselle, joka todella ällistyi.
Jos haluatte lukea lisää tästä kotiseudusta, on tarjolla aineistoa: hallitusjäsenten luettelo alusta alkaen, Empon koululaisten kirjoituksia, mikä Empossa on parasta, koosteet monista muisteluilloista, 40-vuotisjuhlissa kuvattu video, jossa vieraat esittäytyvät ja –
Osakkaiden lista excel-taulukkona. Siinä näkyy joka tontin ensimmäinen ja seuraavat omistajat. Monta muistorikasta sukunimeä tulee vastaan. Listaa ei ole 2000-luvulla enää päivitetty, koska tietoturvasäännökset estävät.
Millainen Kuusisto ja etenkin Empo olisivat, ellei 1946 olisi Kaarinan kunta kaapannut tätä asukasluvultaan silloin Suomen kolmanneksi pienintä kuntaa (väkeä 527, nyt noin 1200)? Vuonna 1954 Kaarinan seurakunta otti huostaansa Kuusiston seurakunnan.
Ehkä ero ei olisi kovin suuri.
Olisivatko tiet paremmassa kunnossa? Odotetaanko edelleen Läntistä ohitustietä?
Olisiko meillä saarella kerrostaloja?
Väkiluku olisi kasvanut nykyistä vauhtia – kaikkihan haluavat näin mukavaan saareen.
Jokaista meitä revittäisiin kunnan yhteisten hallinnollisten asioiden hoitamiseen, virkoihin ja lautakuntiin. Hallintoahan on tullut niin paljon.
Toivon, että Empon Omakotiyhdistys jatkaa menestyksekästä toimintaansa seuraavat 60 vuotta – että vuonna 2080 erilaisia ihmisiä ja viihtyviä perheitä asuisi Empossa.