Kuusiston ja Empon historiaa
Kuusisto (ruots. Kustö, entinen Kuusluoto) mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä, kun katolisen kirkon piispa Maunu l päiväsi kirjeensä Kuusistossa 1295. Sitä, millainen asutus Kuusistossa siihen aikaan oli, ei tiedetä, mutta asuttu Kuusisto jo varmasti oli. Koko Kuusisto kuului piispan nautintaoikeuden piiriin ja jo 1300-luvulla Kuusiston asutus laajeni luultavasti niihin mittoihin kuin 1500-luvulta olevista kirjallisista lähteistä selviää, sillä piispa tarvitsi alustalaisia tuottamaan ruokatarpeita ja rakentamaan linnaa voidakseen viettää hänen arvolleen sopivaa elämää. Kuusisto oli Piikkiön kappeliseurakuntana 1653–1863 ja 1885–1914. Oma kuntansa Kuusistosta tuli 1914.
Kuusiston historian merkittävin rakennus oli aikoinaan keskiaikainen piispanlinna, jonka Ruotsin kuningas uskonpuhdistuksen aikoihin 1500-luvulla antoi repiä raunioiksi. Tunnelmallinen puukirkko kirkko rakennettiin ilmeisesti sitä edeltäneen aiemman kirkon hirsistä samalle paikalle. Aikoinaan everstin virkatalona toiminut rakennus puolestaan tunnetaan nykyisin Kuusiston kartanona. Molemmat rakennukset ovat 1700-luvulta. 1900-luvun alkupuolella saarella oli muutamia kartanoita ja maatiloja. Asukkaita oli 500 ja määrä kasvoi kesäisin parilla sadalla huvila-asukkaalla. Matkaa Kuusistosta Turkuun pidettiin 1900-luvun alussa pitkänä ja tänne kuljettiin lautalla nykyisen sillan kohdalta. Kuusiston siltaa aloitettiin rakentamaan vuonna 1931. Kuusisto liitettiin Kaarinan kuntaan vuonna 1946.
Kuusiston saari on vehreä ja sen suojaisilla alueilla kasvaa runsaasti tammia. Saaren sisäosissa on jylhiä kallioita, joilla kasvaa komeaa mäntymetsää. Jo melkein kuivunut Kuusistonjärvi saaren keskiosissa laskee vetensä laajan peltoaukean läpi Kirjalansalmen Kirkkorantaan.
